Blinkin tuoreen Art Directorin Markku Starmansin juuret ovat tukevasti kolmessa kulttuurissa: Suomessa, Hollannissa ja Keravalla. Kukin niistä on osaltaan vaikuttanut siihen, että hänestä tuli sellainen kuin tuli.
Markku on etevä ja kouliintunut AD, joka ajautui visuaalisiin tehtäviin hivenen sattumankauppaa. Allergiat pakottivat hänet taannoin luopumaan alkuperäisestä käsityöammatistaan, jossa joutui käsittelemään liimoja ja kemikaaleja. Edessä oli kouluttautuminen uudelle alalle, joka oli luontevasti visuaalinen suunnittelu.
– Hakeutuminen visuaaliselle alalle tuntui luontevalta, sillä olin aina ajatellut, että minussa on ripaus luovuutta. Piirtäminen ja kuvittaminen ovat aina olleet lähellä sydäntäni, samoin kuin valokuvaus ja graafinen suunnittelu. Niinpä hakeuduin Riihimäelle suorittamaan mediapainotteista visuaalisen viestinnän tutkintoa, joka osoittautui varsin monipuoliseksi paketiksi. Opiskeltiin graafista suunnittelua, koodattiin, tehtiin multimediateoksia, valokuvattiin ja väsättiin videoita, Markku muistelee.
Opiskelujen jälkeen tie kulki luontevasti pienemmistä mainostoimistoista isompiin ja tuotanto- ja junior-AD:n tehtävien kautta suurempiin saappaisiin.
Koulutus selittänee osin Markun menestymistä AD:n uralla, mutta ehkäpä salaisuus piilee ennen kaikkea Markun persoonassa, joka on onnistunut sekoitus kolmen kulttuurin erityispiirteistä: hollantilaisesta suvaitsevaisuudesta, suomalaisesta sisukkuudesta ja keravalaisesta elämänhallinnasta.
Hollantilainen tulee toimeen kaikkien kanssa
Kuten Markun sukunimestä Starmans saattaa päätellä, hänellä on sukujuuria muuallakin kuin Suomessa.
– Isäni on hollantilainen, ja olen itse syntynyt Hollannissa ja asunut siellä elämäni ensimmäiset vuodet. Muutettuamme Suomeen kävimme lomilla aina Hollannissa, jossa näki sikäläistä elämänmenoa, jota leimaa tietty suvaitsevaisuus. Ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat, ja kaikki tulevat toimeen keskenään. Uskon että sieltä on tarttunut minuunkin sellaista avoimuutta ja avarakatseisuutta.
Eipä siis ihme, että Markku tunnetaan työkaverina, jonka kanssa on kiva tehdä töitä ja joka on aina valmis auttamaan. Ne ovat hyviä ominaisuuksia mainostoimistossa, jossa työskennellään tiimeissä – ja ne ruokkivat myös motivaatiota.
– Paras palkinto näissä hommissa on ehkä se, että niin tiimikaverit kuin asiakkaatkin kokevat, että minun kanssa on hyvä tehdä töitä, Markku summaa.
Suomalaisen tarttee saada tehdä itte
Myös suomalaisesta perusluonteesta on etua mainostoimistotyössä, sillä monet asiat pitää – tai saa – tehdä itse.
– AD:n hommissa tykkään eniten siitä, että se on tiettyyn pisteeseen asti tiimityötä, mutta toisaalta siinä pitää tehdä asioita omatoimisesti ja itse itseänsä ohjaten. Kun saa työstää tietyt asiat itsenäisesti loppuun saakka, voi valmiin projektien päättyessä nauttia siitä tunteesta, että on itse ihan oikeasti ollut vaikuttamassa lopputulokseen.
Suomalainen on pääsääntöisesti sinnikäs, mikä sekin on tarpeen AD:lle.
– Tiedon ja kuvien määrä on nykyään niin valtava, että oikean kulman löytäminen käy välillä työstä. Kaikki on jo kerran keksitty, ja suurin asioista on jo olemassa. Asioita ei kuitenkaan voi tehdä samalla tavalla, vaan jokaiselle asiakkaalle ja projektille pitäisi löytää joka kerta jokin omintakeinen ja kiinnostava kulma. Pitää jaksaa mennä hamaan loppuun saakka eikä jäädä lepäilemään sen ensimmäisen idean liepeille.
Keravalainen on puoliksi luonnossa ja puoliksi kaupungissa
Jos Markun jalat seisovat tukevasti Suomessa ja Hollannissa, hänen henkensä on kiinnittynyt tiukasti Keravalle, jossa hän on asunut valtaosan elämästään.
– Keravastahan puhutaan kaikenlaista, mutta keravalaisuus merkitsee minulle kyllä aika paljon, ja tuon sen ihan ylpeästi esiin. Välillä leikkisästi ja huumorilla, mutta useimmiten ihan tosissaan.
Keravalaisuuden merkitys on Markun mukaan ennen kaikkea siinä, että se tuo tasapainoa elämään.
– Keravalla on kaikki lähellä – luonto, ulkoilumahdollisuudet ja kaikki palvelut. Asumisen hintataso ja mukavuus ja kaikki muu vastaava on kohdillaan Keravalla. Silti junalla on 20 minuutissa Helsingin keskustassa, joten töihin ja kaupungin sykkeeseen pääsee helposti.
Markun aika työn ulkopuolella kuluu pääsääntöisesti perheen parissa yli satavuotiaassa hirsitalossa.
– Tykätään viettää aikaa ihan oman perheen parissa, puuhastellen kaikenlaista. Ja vanhassa omakotitalossa kun asuu, niin aika ei koskaan käy pitkäksi. Tykkään ihan niistä normihommistakin, lumenluonnista tai nurmikonleikkuusta. Tai vaimon antamien muiden tehtävien suorittamisesta, Markku hymyilee.
Keravalla asumisen hyviin puoliin lukeutuvat Markun mukaan myös hyvät ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet.
– Olen aina tykännyt luonnosta, ulkoilusta ja liikunnasta ja täällä näitä on helppo toteuttaa.
Viime vuosina miltei mieluisimmaksi luonnossa liikkumisen muodoksi Markulle on tullut perhokalastus, joka on isän ja pojan yhteinen juttu.
– Harmikseni poikani on ihan hitokseen paljon parempi kalamies kuin minä. Hän saa jostain syystä ne kuvattavat saaliit, kun taas minä olen enempi vähempi apuri, Markku virnistää.
