Nimeni on Samuli Sinkkonen, ikää 27 vuotta ja koulutukseltani tradenomi. Olen kotoisin Hyvinkäältä, mutta Helsinki on toiminut nykyisenä kotipaikkakuntana viimeiset 7 vuotta.
Päädyin Blinkille, kun soitin toimitusjohtajallemme Antille edellisen työnantajani palveluksessa sopiakseni myyntitapaamista hänen kanssaan. Kesken puhelun kuulin, että Blink etsii myyntihenkistä kasvupäällikköä riveihinsä. Heti seuraavana päivänä otin Anttiin uudestaan yhteyttä, tällä kertaa työnhaun merkeissä.
Työurani olen aloittanut jo 14-vuotiaana kesätöiden muodossa hyvinkääläisellä huoltoasemalla tehden erilaisia kiinteistönhuollon tehtäviä. Seuraavina vuosina ajoin trukkia varastolla. Ensimmäisen kosketuksen myyntityöhön sain vuonna 2015 valmistuttuani lukiosta: päädyin töihin Tele Finlandin, nykyisen Telian, palvelukseen. Asepalveluksen jälkeen tein lähes neljän vuoden uran kodinelektroniikan parissa. Sen jälkeen hakeuduin markkinoinnin pariin. Sillä tiellä ollaan yhä edelleen.
Ihastuin Blinkin tapaan toimia asiakkaiden kanssa. Aistin jo ensimmäisestä tapaamisesta Antin kanssa, että Blinkillä on aito halu auttaa asiakkaita menestymään. Onkin ollut hienoa olla osana porukkaa ja nähdä, kuinka suurella sydämellä koko henkilökuntamme on mukana suorittamassa tätä missiota.
Mielestäni tämä kenttä on muuttunut merkittävästi varsin lyhyessä ajassa, kiitos digitalisaation ja osaltaan myös koronapandemian, mikä kiihdytti muutosta entisestään. Sama kehitys jatkuu edelleen. Kaikki mikä on digitalisoituakseen digitalisoituu. Samalla koko toimintaympäristö elää jatkuvassa muutoksessa. Hyvänä esimerkkinä tästä käy vaikkapa evästeitä koskevat lakimuutokset, jotka tulevat vaikuttamaan suuresti markkinoinnin kohdentamiseen. Näissä hommissa pitää pystyä kehittymään jatkuvasti, mikä tekeekin tästä innostavaa.
Uskon, että ihmiset haluavat tulevaisuudessakin yhä asioida ihmisten kanssa. On silti jännittävää seurata, miten hurjaa vauhtia kehittyvä tekoäly tulee vaikuttamaan myynnin ja markkinoinnin kenttään.
Niin kuin moni kaltaiseni nuori mies myös minä haaveilin urheilijan urasta. Saavutin nuorempana janoamaani menestystä pesäpallossa, mitä pelasin pitkään kilpatasolla.
Vaikka minusta ei ammattiurheilijaa ikinä tullutkaan, on se yhä suuri osa elämääni. Minut löytääkin vapaa-ajalla usein punttisalilta nostelemasta painoja. Ja nykyisin lisäksi yhä useammin frisbeegolfkentiltä ympäri Suomea ja naapurimaitamme.
Lapsena opettelin terveystarkastuksista tutun, E-kirjaimen muotoisista kuvioista muodostuvan, näkötaulun ulkoa, jotta minulle ei olisi määrätty silmälaseja. Ponnisteluistani huolimatta en kuitenkaan onnistunut tässä kovinkaan hyvin, mistä olen tänä päivänä varsin kiitollinen.