Maailma on opetellut elämään pandemiassa jo runsaan vuoden. Eniten tauti on vaikuttanut sairastuneisiin, menehtyneisiin ja heidän omaisiinsa.
Seuraavaksi suurimmat vaikutukset lienevät taloudellisia – viime keväänä monet bisnekset ajautuivat suuriin vaikeuksiin rajoitusten lisääntymisen ja toimeliaisuuden vähenemisen myötä.
Tätä kirjoitettaessa näyttää jo valoisammalta, mutta matkaa entiseen on vielä. Eikä elämä varmaankaan koskaan aivan samanlaiseksi palaa. Ja tulevaisuus tuo todennäköisesti mukanaan vielä muitakin mullistuksia.
Miten tulevaan voi valmistautua? Miten pitää huolta siitä, että on valmis vastaamaan tulevaisuuden yllätyksiin ja hankaluuksiin?
Vanhan sanonnan “heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa” voisi pukea muotoon “vahva brändi sen kun porskuttaa”. Tai jos ei ihan porskuta, niin pitää ainakin nenän pinnan yläpuolella hieman todennäköisemmin.
Miksi?
Koska vahva brändi tietää mitä edustaa. Sillä on juuret, arvot ja sydän kohdallaan. Oma porukka on sisäistänyt mitä ovat tekemässä ja mitä tavoittelevat. He tietävät kenelle ollaan tekemässä. Tunnistavat asiakkaidensa tarpeet ja ovat ylpeitä voidessaan auttaa asiakastaan eteenpäin.
Kun toimintaympäristö muuttuu kerta rysäyksellä, voi stydi brändi etsiä suuntaa ytimestään. Miksi olemme oikeastaan olemassa? Tämä Simon Sinekin lanseeraama oiva kysymys auttaa löytämään oikean suunnan myös vaikeassa tilanteessa.
Esimerkiksi ravintolan perimmäinen olemassaolon syy on hyvä ruoka ja yhdessäolo sekä nälän taltuttaminen siinä sivussa. Pandemian myötä ravintoloiden ovet laitettiin säppiin, mutta moni ravintoloitsija huomasi, että olemassa voi olla myös ilman ravintolasalia. Oikeutuksen selviämiseen saattoi lunastaa myös noutoruoalla – ja kun ravintolan brändi oli kunnossa, pysyi ainakin osa asiakkaista myös uskollisena.
Poikkeukselliset tilanteet vaativat poikkeuksellisia toimia ja henkilökohtaisia uhrauksia usein organisaatioiden kaikilla tasoilla. Jos tietää tavoitteensa, on suuntiminen hieman helpompaa.
Jos pitää härkäpäisesti kiinni totutuista toimintamalleista, on tiedossa hankaluuksia ja unettomia öitä. Se mikä toimi junan vessan lailla eilen, ei välttämättä ole se paras tapa tänään saati huomenna.
Mitä pikemmin hoksaa toimintaympäristön muuttuneen, sen parempi. Nopealla reagoijalla on enemmän aikaa sopeutua kuin mattimyöhäisellä.
Aina ei kyse kuitenkaan ole pandemian kaltaisesta, melko selkeärajaisesta muutoksesta, joka alkoi Itävallasta tulleen lentokoneen pyörien koskettaessa Seutulan kentän kamaraa.
Muutos voi tulla hiljalleen hiipien, jolloin sen havaitseminen on vaikeampaa. Kuka muistaa tarinan kattilassa olevasta sammakosta, joka ei huomaa veden lämpenevän kohti kiehumispistettä? Juttu on myytti, mutta bisneselämässä sen voi elää vahingossa todeksi. Esimerkiksi Kodak ei havainnut ajoissa digitalisaation vaikutusta filmiteknologiaan nojaavaan bisnekseensä.
Tunnista siis muutos ennen kuin on liian myöhäistä ja sopeuta toimintasi ajoissa vastaamaan uutta tilannetta.
Kun tilanne on päällä, on näkymä sumea. Tietoa on vähän, mutta silti päätöksiä on tehtävä. Ne ovat kuitenkin siinä hetkessä aina parhaita mahdollisia – yleensä se vähiten huono monesta huonosta vaihtoehdosta.
Jälkikäteen on helppo nähdä kehityskulut ja viisastella miten olisi kulloinkin pitänyt toimia.
Mutta kun yrityksesi kivijalka on kunnossa, on vaikeistakin ajoista selviytyminen mahdollista. Silloin tiedät mitä syvempää tarkoitusta yrityksesi edustaa ja mitä asiakkaasi pohjimmiltaan tarvitsevat. Oli se sitten noutopizzaa tai kulttuurielämyksiä koteihin suorana striimattuna.