Jukka Juhola on hiljattain keski-ikäistynyt ikinuori suunnittelija, jolla on takana reilut 10 vuotta markkinointiviestinnän suunnittelua kaikenkokoisissa yrityksissä kaikenkokoisille yrityksille milloin milläkin tittelillä.
Jukka, kuka oikein luulet olevasi?
Luulen olevani suunnittelija, joka on kiinnostunut ajasta, ilmiöistä ja kaupunkikulttuurista. Tiedän olevani ihan tavallinen suomalainen keski-ikäinen mies.
Mitkä piirteet ovat säilyneet sinussa voimakkaimmin lapsuudesta?
Lapsellisuus ja uteliaisuus. Usein nämä näyttäytyvät myös levottomuutena. Se onneksi tasaantuu näin neljänkympin jälkeen. Mutta vain vähän. Levottomin jaloin pääsee nopeammin eteenpäin.
Mietitkö koskaan itselleni mitään muuta kuin luovaa työtä?
Paljonkin. Minusta piti tulla suvun perinteiden mukaisesti juristi. Juuri oikea tiedekunta levottomalle luonteelle, eikö. En mä kauaksi pääsykokeissa jäänyt, mutta onneksi jäin. En välttämättä olisi kovin hyvä siinä.
Työsi vaatii paljon mielikuvitusta. Mikä ruokkii sitä parhaiten?
Elämä ja teot. Ympäristöä tarkkailemalla voi älytä jotain olennaista aidosta elämästä, jonka tulee aina olla suunnittelun pohjalla. Mutta kaikkein eniten luovuutta ruokkii hyvät keskustelut. Yksin voi toki keksiä ajatuksia mutta ideaan vaaditaan hyvin usein toinenkin näkökulma.
Onko luovan idean synnyttäminen helpompaa yksin vai yhdessä tiimin kanssa?
Kts. yllä.
Mikä inspiroi ja innostaa sua työssäsi?
Se, että siinä on toisinaan mahdollisuus tehdä maailmasta parempi paikka.
Mikä on lempipuuhaasi vapaa-ajalla?
Ystävät ja keskustelut. Päteminen tietovisoissa. Makaaminen ja ihmettely. Pitkät pohdiskelevat kävelyt kaupungin rannoilla. Meri on mulle äärettömän tärkeä.
Minkä supervoiman haluaisit itsellesi?
Ajan pysäyttämisen taidon. Auttaisi kummasti arjessa.
Jos saisit toteuttaa juuri nyt yhden haaveesi, mikä se olisi?
Nähdä savanni ja sen värit.
