Uudet innovaatiot edellyttävät luovuutta. Nykyaikaisessa tiimityössä kannattaa yksilötason luovuuden asemesta kehittää tiimityön luovuutta, jota voi vauhdittaa luomalla sille suotuisat olosuhteet ja raivaamalla esteet, jotka halvaannuttavat sitä.
Muutoksen ja menestyksen kaava on loppujen lopuksi aika yksinkertainen: ei tehdä asioita samalla tavalla kuin ennen, vaan tuotetaan uusia innovaatioita, jotka antavat vauhtia liiketoiminnalle. Innovaatiot puolestaan kumpuavat luovuudesta.
Luovuus ei siis ole leikin asia, vaan siihen kannattaa panostaa. Luovuuden on pitkään mielletty liittyvän yksilöön, mutta yksilötason luovuus ei kanna pitkälle työyhteisöissä. Työ kuin työ tehdään tätä nykyä tiimeissä, joten paukkuja kannattaa panna tiimityön luovuuden kehittämiseen. Nobel-palkinnotkin voitetaan nykyään tiimeinä.
Usein ajatellaan, että tiimi on sitä luovempi, mitä enemmän siinä on luovia yksilöitä. Samaten on tapana pitää selviönä, että mitä enemmän diversiteettiä ja mitä heterogeenisempi tiimi, sitä luovemmin tiimi toimii.
Uskomus diversiteetin autuaaksi tekevästä vaikutuksesta on sekä oikea että väärä. Tutkimukset eivät nimittäin osoita oikeaksi, että tiimin heterogeenisyys edistäisi tiimin luovuutta – joskaan ne eivät osoita väitettä vääräksikään.
Diversiteetti on toki lähtökohtaisesti hyvä asia, sillä taustoiltaan, ajattelultaan ja osaamiseltaan erilaiset ihmiset voivat tuoda tiimin työhön erilaisia näkemyksiä, laajempia näkökulmia ja monialaisempaa kokemusta ideoiden käyttökelpoisuuden arvioimiseksi.
Heterogeenisinkään tiimi ei kuitenkaan pysty huippusuoritukseen, jos työpaikan ilmapiiri ei kannusta luovuuteen tai jos toimintatavat ja prosessit eivät ruoki luovuutta.
Luovuutta kannustava ja ruokkiva ilmapiiri syntyy neljästä innovatiivisuuteen vaikuttavasta tekijästä:
Jos tiimillä ei ole yhteistä tavoitetta, josta koko tiimi on tietoinen ja johon sen jäsenet ovat sitoutuneet, tiimin luovuus ei kanavoidu oikein ja tulokset jäävät saavuttamatta. “Jos et tiedä, minne olet menossa, mikä tahansa tie vie perille”, Irvikissa neuvoi moniselitteisesti oikeaa tietä kysyvää Ihmemaan Liisaa – joka ei arvatenkaan koskaan päässyt haluamaansa paikkaan.
Vaikka taide on yleisesti ottaen taiteen paras palkinto, luovuus vain luovuuden vuoksi on liiketoiminnassa hedelmätöntä. Vain silloin kun tiimi ja sen jäsenet suuntaavat luovuutensa käsissä olevan ongelman ratkaisuun, syntyy jotain uutta ja merkittävää.
Tiimissä voi olla sekä yltiöuudistusmielisiä sprinttereitä että hieman hitaammin kiiruhtavia tuumailijoita, mutta jos tiimin pohjavire ei ole uudistusmyönteinen, ei voi syntyä uusia ja luovia ratkaisua. Luovuus kuitenkin merkitsee uuden synnyttämistä yhdistämällä olemassa olevia asioita tuoreella tavalla.
Ilmapiiriseikoista mielestäni tärkein on turvallisuus. Tiimityössä itse kunkin on voitava luottaa siihen, että ne kaikkein tyhmimmiltäkin kuulostavat ideat uskaltaa sanoa ääneen ilman, että niille hymähdellään vähättelevästi tai oikopäätä teilataan. Samaten eri mieltä olemisen on oltava paitsi sallittua, myös suotavaa. “Olen samaa mieltä kanssasi”, on tunnetusti tehokkain lause tappaa kiinnostava keskustelu heti alkuunsa.
Monesti ajatellaan, että prosessit ovat luovuuden pahin vihollinen. Näin ei ole, vaan luovuuden tueksi on suorastaaan välttämätöntä kehittää puitteita ja prosesseja, jotka edistävät sitä.
Luovaa prosessia pitää johtaa. Siinä on keskeistä tunnistaa, milloin on aika antaa ideoiden virrata vuolaasti ja milloin on puolestaan aika tehdä päätöksiä ja viedä ideoinnin tuloksia käytäntöön. Luovuus ei saa tiimityössä olla vain jatkuvaa idistelyä, vaan sen on oltava toiminta- ja ajattelutapa, jonka tavoitteena on ratkaista jokin tehtävä tai ongelma. Se ei onnistu vain luovalla ajattelulla vaan edellyttää tekoja.
Luovaa työtä voi ohjata myös työkaluilla, jotka vapauttavat ajattelua ja valjastavat tiimin kaikkien jäsenten luovuuden yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Toimivia välineitä ovat esimerkiksi aivomyrskyttäminen, huonoimpien ideoiden systemaattinen hakeminen ja miellekartat. Näistä sekä luovan ideoinnin säännöistä on veljeni työelämässä Timo Vennonen kirjoittanut tutustumisen arvoisen blogin. Myös toimarimme Antti Tolosen laatima 15 tapaa luoda ideoita -bloggaus on kattava paketti erilaisista ideointimenetelmistä.
Jos tiimin luovuus ei ota kukkiakseen, voi olla paikallaan turvautua käänteisstrategiaan eli keskittyä raivaamaan esteitä, jotka halvaannuttavat luovan tiimityön. Viidellä vinkillä pääsee pitkälle.
Aseta tavoitteet ja anna selkeä briiffi – Varmin tapa rampauttaa tiimin työ on pitää tavoitteet epäselvinä ja antaa epämääräinen briiffi. Yksikään tiimi ei voi keksiä uutta tavoitteellisesti ja päämäärätietoisesti, jos se ei tiedä, mitä siltä odotetaan. Epämääräisyys on myös pomminvarma keino maksimoida turvattomuuden tunne.
Kannusta yksilöitä huippusuorituksiin – Tiimityön johtamiseen liittyy myös yksilöiden johtaminen. Olennaista on saada jokainen tiimin jäsen antamaan parastaan myös tiimissä. Yksi tiimityön huonoista puolista on nimittäin niin sanottu social loafing eli sosiaalinen vetelehtiminen tai vapaamatkustaminen. Huonosti johdetussa tiimissä voi olla helppo ajatella, ettei itse tarvitse suorittaa täysillä, kun tiimi kuitenkin paikkaa.
Anna tilaa toimia – Vaikka tiimiä pitää johtaa, sitä ei saa tehdä pakottamalla tai sanelemalla. Autoritaarinen johtamistapa johtaa luovuuden näkökulmasta huonoihin tuloksiin. Sanelupolitiikan seurauksena tiimi ja sen jäsenet valitsevat pienimmän riesan tien eivätkä enää jaksa ajatella toisin, tuoda yhteiseen pöytään uusia ideoita tai kyseenalaistaa asioita. Vain riittävä tila toimia – tai edes illuusio siitä – motivoi asiantuntijan toimimaan rohkeasti.
Anna tiimille aikaa – Vaikka sanotaan, että paineessa syntyy timantteja, liika aikapaine tukahduttaa helposti luovuuden. Jos kiire on kova, on aivan liian houkuttelevaa tarttua ensimmäisiin mieleen tuleviiin ideoihin ja tarttua ratkaisuihin, jotka ovat riittävän vaan eivät erittäin hyviä.
Pane kaatajapapit ruotuun ja anna ääni maan hiljaisille – Tiimeissä vahingollisimmat yksilöt ovat niin sanotut kaatajapapit eli suuna päänä olevat päällepäsmääjät, jotka ovat omasta mielestään aina oikeassa ja yrittävät siksi väkisin vääntää koko ryhmän mielipiteet omien näkemystensä taakse. Luovaa tiimityötä johdettaessa onkin varmistettava, etteivät he pääse liian dominoivaan asemaan. Samanaikaisesti on syytä rohkaista maan hiljaisia, jotta he saavat äänensä kuuluviin.
Luovuuden ruokkiminen ei kaiken kaikkiaan ole mitään ydinfysiikkaa, vaan kyse on loppujen lopuksi verrattain yksinkertaisista asioista. Luovuuden kavalin vihollinen taitaakin olla ankara arki, joka kerta toisensa jälkeen jyrää alleen luovan tiimityön edellytykset.
Juuri siksi luovuudesta kannattaa pitää ääntä jok’ikinen päivä ja herkeämättä tasoittaa sen edestä tietä.