Kun suunnittelijan villi idea pitää saada myös toteutetuksi, apuun kutsutaan Ville. Hän on Blinkin muhkeaviiksinen devaaja, koodari, kävelevä tatuointimannekiini ja komean havaijipaidan omistaja. Toisin kuin moni koodarikollega, Ville näkyy ja kuuluu myös työskennellessään.
Hyvä kysymys. Identiteetti on todella häilyvä käsite.
Mun eka tietokone oli Casio PB-100 joskus 1983 ja siinä oli kiva opas mukana. Sitten opeteltiin touhuilemaan BASIC:in kanssa. Kirjoittelin huikeita hirsipuu- ja arvaa numero -tyyppisiä pelejä. Koetin mä siinä sitten jotain muutakin vääntää, pääasiassa Commodoren valmistamilla koneilla. Semmoista puuhasteluahan se oli.
Tein pitkään pelkästään front-end- ja UX -suunnittelua eli suoraan käyttäjäkokemukseen vaikuttavaa ja käyttäjälle näkyvää työtä. Reilut kymmenen vuotta mua on kiinnostanut enemmän logiikka.
On kiva kirjottaa tietokoneeseen jotain ja sitten se tekee jotain järkevää. Sellaista, joka ratkaisee asiakkaan ongelman.
Pitää olla sillä tavalla laiska, että välttää toistoa eikä halua palata korjailemaan juttujaan. Äitikin sanoi aina, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Kaikki toiveet ovat useimmiten ihan järkeviä suunnittelijan näkökulmasta. Toiveiden toteuttaminen on sitten enemmän suunnittelupuolen juttuja. Asiantuntijan tehtävänä on miettiä mitä käyttäjäkokemukselta oikeastaan halutaan ja miten se kannattaisi tehdä.
En laita. Mutta koitan välttää kaikenlaisten mukana kannettavien tietokoneiden kanssa touhuamista.
Kaikki eläimet ovat hyviä.
Olen kasvattanut viiksiä jo toistakymmentä vuotta, mutta Blinkille rantautumiseni osui yhteen puolen vuoden mittaisista viiksettömistä kausistani. Nyt ne ovat taas omalla paikallaan.