Generatiivisen tekoälyn yleistyminen on nostattanut vilkkaan keskustelun tekoälyyn liittyvistä tekijänoikeusrikkomuksista ja tekoälyllä luotujen teosten tekijänoikeussuojasta. Kiperä kysymys onkin, uskaltaako tekoälyllä tuotettuja materiaaleja käyttää markkinoinnissa ilman pelkoa tekijänoikeusrikkomuksista.
Osallistuin hiljattain Rastor-instituutin järjestämään webinaarin, jossa Castrén & Snellmanin it- ja teknologia-asioihin erikoistunut juristi Petteri Günther käsitteli useiden esimerkkien kautta tekoälyä ja sen avulla tuotettujen materiaalien tekijänoikeuksista.
Keskustelu generatiivisesta tekoälystä ja tekijänoikeuksista on jakautunut pääosin tekoälyn opettamiseen liittyviin tekijänoikeusrikkomuksiin ja tekoälyllä luotujen teosten tekijänoikeussuojan saamiseen. Tässä artikkelissa käyn läpi tekoälyyn liittyvien tekijänoikeuskiistojen problematiikkaa ja kerron oman näkemykseni, miten generatiivista tekoälyä voi turvallisin mielin käyttää markkinoinnissa. Tekoälyyn liittyvän lainsäädännön nykytilaa olen käsitellyt toisessa artikkelissani.
Tekoälyjärjestelmän opettamiseen käytettyjen teosten tekijänoikeusrikkomukset
Tekijänoikeusrikkomuksiin liittyvät kiistat koskevat yleensä tiedonlouhintaa, jos tekijänoikeuksilla suojattua dataa on käytetty tekoälyohjelmien opettamiseen. Euroopan unionin huhtikuussa 2019 antamalla DSM-direktiivillä tekijänoikeuslainsäädäntöä mukautettiin muutoksiin, joita digitaalinen toimintaympäristö aiheuttaa taiteilijoille, levittäjille ja kuluttajille. Direktiivin pyrkimyksenä on turvata tekijänoikeudet ilmaisunvapautta tai muita perusoikeuksia rajoittamatta.
Direktiivin määritelmä on kuitenkin niin laaja, ettei se ainakaan suoraan kiellä tekoälyn opettamisesta julkisesti saatavilla olevien materiaalien avulla.
Petteri Günther
Güntherin mukaan Suomessa tekstin- ja tiedostonlouhintaa on säännelty DSM-direktiiviin pohjautuvan tekijänoikeuslain artiklan 13 b perusteella. Laissa todetaan, että "se, jolla on laillinen pääsy teokseen, saa valmistaa siitä kappaleita ja säilyttää ne yksinomaan tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, ellei oikeudenhaltija ole pidättänyt tätä oikeutta sopimuksin tai teknisesti".
Amerikkalaisessa tekijänoikeuslainsäädännössä ei ole samanlaista tekstin- ja datanlouhinnan poikkeusta kuin Euroopassa, mutta siellä vedotaan usein Fair use -doktriiniin. Sen mukaan tekijänoikeudella suojattua materiaalia voi käyttää esimerkiksi kritiikin, kommentoinnin, uutisoinnin, opetuksen tai tutkimustyön yhteydessä. Juuri tämän Fair use -doktriinin perusteella esimerkiksi Google voitti Google Books -projektiin liittyvän tekijänoikeuskiistan.
Milloin tekoälyllä luotu teos saa tekijänoikeussuojan
Tekoälyavusteisten teosten tekijänoikeussuojan saamiseen liittyvät kiistat juontavat juurensa vuoteen 1962, jolloin alkoi A. Michael Nollin “Gaussian-Quadratic” taideteokseen liittyvä tekijänoikeuskiista. Kiista ratkesi Nollin hyväksi vuonna 1965, jolloin teos oli näytillä Howard Wise Galleryssä ja sai samalla virallisen tekijänoikeussuojan.
Tekijänoikeussuojan saamiseen liittyy vahvasti tekijä-käsite, joka voidaan artiklojen muotoilun perusteella tulkita viittauksena henkilöön. Tällöin katsotaan, että nimenomaan ihmisen täytyy tehdä luovat valinnat.
Käytännössä kysymys on siitä, tekeekö luovat valinnat ihminen vai kone.
Petteri Günther
On myös esitetty näkökantoja, että riittävän yksityiskohtaisten ohjeiden antaminen tekoälyjärjestelmälle tulisi riittää tekijänoikeuksien syntymiseen. Tällöin tekninen ohjelma nähdään vain työkaluna, jonka luomisprosessiin liittyy pieni määrä satunnaisuutta.
Generatiivisella tekoälyllä tuotettua taidetta voisi verrata esimerkiksi maalauksen roisketekniikkaan, jossa roiskeet ja valumat ovat jokseenkin satunnaisia – tai eivät ainakaan täysin taiteilijan hallittavissa.
Puhtaasti tekniseen välineeseen perustuvat jakolinjat eivät välttämättä ole pitkäkestoisia.
Petteri Günther
Vielä toistaiseksi generatiivista tekoälyä hyödyntävien teosten tekijänoikeussuojan saamiseen ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta tekijänoikeussuojan saamiseen vaikuttavat aina omaperäisyys, tekijän eli ihmisen osallistuminen, ja paikalliset tekijänoikeuslait. Jos haluat varmistua tekoälyllä luomasi teoksen tekijänoikeussuojasta, kannattaa konsultoida asiaan perehtynyttä juristia.
Saako tekoälyllä generoituja materiaaleja käyttää yrityksen markkinoinnissa
Generatiivista tekoälyä käyttäessä on tiedostettava seuraavat seikat:
- Jos tekoälyllä generoidun teoksen luomisprosessiin ei sisälly tarpeeksi luovia valintoja, teos ei voi saada tekijänoikeussuojaa. Tällöin kuka tahansa voi käyttää teosta vapaasti.
- Useiden generatiivista tekoälyä hyödyntävien palveluiden käyttöehdoissa todetaan käyttäjien omistavan kaikki oikeudet materiaaleihin, joita he palvelussa tuottavat. Palvelut eivät kuitenkaan kerro selkeästi, mitä se käytännössä tarkoittaa.
- Generoiduissa materiaaleissa piilee aina riski tekijänoikeusrikkomuksesta, jos palveluntarjoaja ei ole avoimesti ilmoittanut tekoälyn opettamiseen käytettyä datalähteitä. Vielä toistaiseksi on epäselvää, kuka tällöin on korvausvastuussa.
- Loppukäyttäjien suojaamiseksi teknologiajätit IBM, Microsoft, Amazon, Getty Images, Shutterstock, Adobe ja viimeisimpänä ChatGPT:n kehittänyt OpenAI ovat julkisesti luvanneet puolustaa käyttäjiään tekijänoikeuskiistoissa. Pienemmät yritykset eivät välttämättä pysty tai uskalla luvata samanlaista turvaa, jos kävisikin niin hassusti, että yritykselle tehtäisiin ison luokan oikeushaaste.
Generatiivista tekoälyä voi käyttää lähes huoletta luonnosteluun, joiden pohjalta tekee itse lopullisen teoksen.
Jos kuitenkin haluaa pelata varman päälle, niin turvallisin vaihtoehto on käyttää pelkästään Adobe Fireflyn tai Generative AI by Getty Imagesin kaltaisia ohjelmia, joiden tekoälyn opettamiseen on käytetty pelkästään lisensoitua materiaalia.
Toni Talasjoki
Digitaalisen markkinoinnin asiantuntija, tapahtumatuotannon ammattilainen ja piinkova projektipäällikkö. Suunnittelen ja toteutan nykypäivään soveltuvaa markkinointia, jossa alati vaihtuvat trendit ja nopea reagointi määrittävät suuntaviivat tekemiselle.
